keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Aurinkoranta, check!

Ainakin ihan Fuengirolan osalta. Mijaksessa asusteltiin ja siitä ei ollut pitkä matka Fuengirolan keskustaan tai rannikolle. Säät oli huiput ja puitteet kondiksessa niin monelta muultakin osalta. Mutta sitten osa matkasta ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan.. Lentokoneessa laskeutumisvaiheessa matkalla Malagaan jollain herrasmiehellä tuli ykä koneeseen ja siitä pöpö levisi sitten meikäläisiin. Että silläviisiin. 


Päivän se tauti kesti per henki, mutta useamman hengen seurueella oltiin matkassa niin viimeisin meistä sitten päätyi taudin kouriin paluulennolla. Eli suunnilleen joka päivä joku oli kipeä. Noh, ei kuitenkaan ihan hautauduttu pöpöjen alle vaan kerettiin vierailla aina terveiden tyyppien osalta milloin missäkin. Keskusta, ihana kauppakeskus Miramar ja Fuengirolan Bioparc tulivat tutuiksi itse Mijas Costan ja sen suloisten, vaan niin kärsivien näköisten aasien lisäksi.


Shoppailu suoritettiin Miramarissa, josta löytyi kaikki tarvittavat ja himoittavat kaupat Zarasta pienempiin putiikkeihin. Rahaa sai menemään jonkin verran, mutta kesää varten tuli lähes kaikki shoppailut shoppailtua ja sainkin hommailtua ihanan uniikkeja, ainakin Suomen katukuvaa miettien, ostoksia.


Kaiken kaikkiaan ihana reissu tauteineen. Olisihan siellä voinut tehdä vaikka mitä muutakin: ratsastustalli kävelymatkan päässä jäi katsastamatta ja paikallinen rescue center näkemättä. Näiden kahden lisäksi olisimme halunneet käydä vilkaisemassa lähellä sijaitsevia muita kaupunkeja, mutta eiköhän sitä vielä kerkeä. Tämä loma oli pyhitetty lomailulle, hieman väkipakosta tosin. Väriä tuli pintaan ja oikeastaan jäi hyvä fiilis: ja sehän se on se pointti lomailussa!


Tosiaan puitteet mahtilomalle oli upeat, sää ja kämppä olivat täydellisiä! Huvila oli kyllä aivan upeaa luksusta elämään: uima-allas, monta makuuhuonetta, monta kylpyhuonetta, suuri keittiö, televisiot, jääpalakoneet, saunat kaikki oli mietitty viimeisen päälle.. jotain varmasti jäi nyt jopa mainitsematta. Oikeastaan lomasta jäi hyvä fiilis juurikin sen takia, että asuminen ja sää oli kunnossa. Jos oltaisiin kaikki sairastettu hotlassa, olisi varmasti jäänyt lomasta huonompi fiilis. Nyt sai makoilla pihalla auringossa vaikka kukaan muu ei ollut mihinkään menossa. Not bad.


Kamera oli vain parina päivänä käytössä, kun akkulaturi sattui katoamaan juuri ennen reissua. Nämä kaikki kuvat taitaa olla samalta päivältä, ainakin suunnilleen. Kuitenkin saatiin edes jonkin verran kunnon kuvia matkalta muistoksi ja sitten vielä läjäpäin puhelimella otettuja otoksia. Mutta eipä tässä muuta. Kuvapläjäys puhukoon sitten puolestaan. Jos joku kysyy niin varmana suosittelen paikkaa ja ajoitusta. Itse ainakin ihastuin. 








Söpöjä ne oli, mutta aasien lukumäärä lähenteli varmaan jo vain Mijas Costan keskustassa 50:ntä. Melkoinen määrä aaseja.
Palataan! -Laura

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Matkakuumetta

Alkaa pikkuhiljaa hivuttautua tajuntaan ajatus, että tiistaina herään jo Espanjan lämmöstä, Mijas Costasta. Vielä ennen matkaa on kuitenkin reippaasti valmistautumista jäljellä: koirat pitää sijoittaa kuka milloin mihinkin ja laatia listaa kotiin jäävien lemmikkien hoitajalle. Puhumattakaan kokonaisvaltaisesta talon siivoamisesta ja pikkutarkasta pakkailusta. On siinä taas hommaa, ja koska kuitenkaan ei ole viimeinen ilta, niin voin tätä kaikkea vielä hieman lykätä. 

kuva: weheartit
Meitä lähtee koko porukka, siis äiti, isä, veljet ja sisko. Meidän lisäksi samaan hökkeliin, tai huvilaan, majottautuu eräs toinenkin perhe, mikä on mielestäni vain jees! Majapaikkaamme kuuluu kaksi saunaa, uima-allas (lämmitetty, oijoih!), biljardipöytä, useampi makkari, useampi kylppäri ja keittiö kaikilla herkuilla. Kuvat näyttivät mainioilta, mutta mennääs nyt tsekkaamaan mökki paikanpäältä ennen kuin kehutaan sitä ihan maasta taivaisiin! 

kuvat:weheartit

Huvilasta ei ole pitkä matka Fuengirolaan tai oikeastaan mihinkään. Varsinkaan, kun olemme vuokranneet autot matkan ajaksi helpottamaan kulkemista. Olen myös katsellut kuvia Mijas Costasta ja sen ympäristöstä ja täytyy sanoa, että naminam. Ihanat maisemat, joten varmasti lenkkeilyintoakin löytyy ihan uudella tavalla! Kamerankin meinasin nappasta mukaan niin saadaan sitten ihan kunnon kuvia omasta takaa!

kuva: weheartit 

Innostuneita terkkuja! - Laura

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Tavattoman ahkeraa

Heipsan. Täähän lähtee nyt hyvin käyntiin, kaks kirjoitusta peräkkäisinä päivinä! Sen verran tuli myös innostuttua, että äiti lähti oikein viemään kameraa korjattavaksi. Se, että se heräsi henkiin ei siis tarkoittanut sitä, että se toimi moitteettomasti.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.. Ja katsokaa tuota Monaa, eikö olekin upea ilmestys!
Tämä aamu on mennyt loikoillessa ja pakatessa. Viikon päässä häämöttääkin reissu Espanjaan, Mijas Costaan, muutama kilometri Fuengirolasta. Mikä on samalla aivan mahtavaa, mutta jännittävää. Olen nimittäin opiskellut espanjaa muutaman vuoden ja nyt olisi ensimmäinen kerta, kun sitä voisi ja pitäisi hieman jopa puhua. Yäk? 

Liisakin innostui keväästä
Mutta siirretääs viikon päässä sijaitsevat aatokset vielä hetkeksi eiliseen. Kävimme nauttimassa aikuisten klainien, Liisan ja Monan pentujen kanssa hieman kevätauringosta. Pennut viipotti kyllä isojen tyttöjen perässä kuin viimeistä päivää ja Liisakin löyti sen oman duracell-pupu vaihteensa hetkeksi. Ai vitsi miten ihanaa! Vähän tunnelmaa heikentää se, että vilkaisin ulos ikkunasta ja nyt siellä näyttää satavan lunta... Noo onneksi on keväisiä kuvia keventämään mieltä! 

Mamma näyttää lapsille mallia! 

Kisailua äidin luokse
Lilla katsoo Onnin perään

Onni vasemmalla, Ilona oikealla

Ja päivän ehdoton piristys! Oikeasti pistää hymyn huulille tuo vasemmanpuoleinen kuva, mikä ilme!
Tällaisista koiratunnelmista tälläkertaa - Laura


maanantai 31. maaliskuuta 2014

Hiljaisuutta riittää

Juu eli kyllähän tässä pientä taukoa pukkasi. Hups. Hiljaiseen väliin on mahtunut jälleen paljon: kirjoituksia, kirjoituksia ja kaikennäköistä karvakorvatoimintaa. Oikeastaanhan olen täällä ollut hiljaa koko talven. Ei sillä, että meikäläisellä mitään fiksua sanottavaa olisikaan ollut..

Mutta nyt back to business. Tänään iski blogi-into oikein olan takaa ja päätin, että mikä ettei. 

Ei sitä tiedä mistä alottaisi. Meillä on nyt Kleinspitzin pentuja kaksin kappalein. Hirrrrmuisen rajuja tapauksia. Onni ja Ilona, meidän pörrönassut. Eipähän nuo kauaa enää tässä arjessa pyöri, sillä juurikin eilen tuli seitsemän koiralapsen täyteistä viikkoa täyteen. Tytöllä tuleva koti on jo tiedossa, mutta poika etsii vielä sitä omaa hyvää kotiaan. Sellainen hurmuri, että ei varmastikaan (lue: toivottavasti..) kauaa tarvitse etsiä!

Nyt kuviin, sillä niitä on kovalevylle kertynyt kameran maagisen eloonheräämisen jälkeen aikamoinen potti:

Tältä meidän Lissu näyttää nyt, melkein vuoden vanhana! 

Wilma



Lapsosten raadeltavana. Uusin tulokas on Bordercollie Lady Lara "Leidi".Neidistä tulekin ihan oikea työkoira, kunhan päästään treenailemaan!
Vasemmalla: Onni, oikealla: Ilona
Monan 1. pentue 
Martta, tämäkin otus oli vasta beibi kun tänne viimeksi kirjoitin! 

Nyt ei kun yritetään palata bloggailun saloihin! Koiramaisen arjen keskeltä terkkuja toivottaa Laura, palataanhan nyt taas! 

lauantai 12. lokakuuta 2013

Mitä löytyykään..

Meikäläisen puhelimen kuvagalleriasta?

Noh, lähiaikoina ei ole tullut kannettua kameraa mukana oikeastaan missään. Se on vaan pölyttynyt kaapin päällä odottaen edes yhden yhtä asukuvaa tai auringonlaskua. Ja saapahan pölyttyä vielä lisää, sillä inspiraatiota kuvaamiseen ei nyt oikein löydy. Reippaasti kuitenkin käytän tuon Samsung s3 minini lievästi surullista kameraa - aina kun on joku asia mitä ikuistaa. 




... Esimerkiksi meikäläisen pikkukoira. Toki ne muutkin lemmikit, Liisa vain sattuu hengailemaan AINA mun seurassa, kun ne muut huitelee muuallakin. Lapsonen kuitenkin on aivan mahdoton kuvata muulloin kun ollessaan hiukan uninen. Melekoinen aadeehoodee. Ja kuten sanotaan, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Niin on Liisallakin. Pienokaista kun kutsutaan nykyään pökäleeksi, lienee turha selittää mistä moinen lisänimi, pökeksi tai tsitsuksi, taipuen siis chihuahuasta.

Tsitsuista kukkaruukkuun. En yleensä tykkää syksystä, mutta tämä syksy on ollut ihan mukava. Aurinkoinen. Olen oikea säästävalittaja ja voisi jopa sanoa, että isolla ässällä. Aina on joko liian kylmä, kuuma, tunkkainen tai sateinen. Kuitenkin, kun sää sattuu kohdilleen niin osaan minä sitä kehaistakkin. Tänä syksynä onkin ollut melkoisen mahtavat ilmat kuten kuvasta näkyy.




Mikäs kuuluisikaan syksyyn niinkuin syksysijoitukset? Ja näitä ovat tottakai takki ja pipo! Ja niin moni muukin asian.. joihin ei juuri nyt kuitenkaan olisi varaa läheskään niin paljon kuin intoa! Tykkään hiirmuisesti tuosta meikäläisen kevyestä, sähkön(?)sinisestä untuva(?)takista, no takki mikä takki. Toisaalta en voinut vastustaa tuommoista tenuhtavaa Gt:n töröpipoa. Tänä syksynä on vain jotenkin kiva olla hieman rennommissa vaatteissa eli näyttää ojasta repäistyltä niin koulussa, kotona kuin kaupungillakin. Ei vaan jaksa ottaa niin vakavasti.

Pukeutumisesta hiusongelmiin. Kuvissa näyttää siedettävälle puolipitkälle blondille, mutta todellisuus on sitten vähän karumpi. Mikä siinä oikein on kun ei jalat vie kampaajalle varaamaan aikaa - tai sitten vaikka vaan sormet näpyttele nätisti sitä numeroa puhelimeen? Laiskuus kai. Tai sitten jotenkin koitan alitajuntaisesti "säästää" mun tukkaa.. Kampaajat kun tahtoo aina viedä siitä kauhian paljon, varmaan kyllä ihan syystäkin. 



Vähän tällaista sekalaista kuvasatoa. Sitä kun sattuu kännykkä olemaan aivan täynnä. Tältä näyttää siis mun puhelimen kuvagalleriassa. Osa kuvista löytyy myös instagramista, nimimerkillä llalaura.

Palaillaan! -Laura

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Huomenta

Sunnuntaiaamut on parhaita. Silloin sitä vaan löhöilee, rentoutuu ja juo kahvia pitkään. Ei tarvitse olla juoksemassa mihinkään, hoitamassa mitään asioita. Näistä etenkin pidän sunnuntaissa:

  • Sunnuntaisin kaupat eivät ole auki, ainakaan heti aamusta. Ei siis voi lähteä kaupungille täydellinen tekosyy olla tekemättä mitään
  • Sunnuntai päivisin televisio on täynnä hömppää, komedioita ja kaikkea ihanan turhaa ohjelmaa
  • Perjantai ja lauantai menevät kuin sumussa, koska aina on jotain tekemistä, suunnittelua ja laittautumista näiden vuoksi. Sunnuntai menee ihanan rauhassa.
  • Voin olla rennoissa kotivaatteissa koko päivän, ahh. 
  • On aikaa tehdä mitä vain haluan. Lenkkeillä Monan kanssa, postailla, tehdä söpön juustolautasen ja ottaa lasillisen Pepsi-Maxia ja katsoa elokuvaa. Tai vaikka käydä salilla, sillä hankin juuri elämäni ensimmäisen kuntosalikortin! 

Tämä aamu tosin on ollut vähän hektisempi, mutta vain hiukan. Pojat päätti lähteä meidän kotilammelle katsomaan sorsia, ja kyllähän sieltä saalista tuli. Tämä onkin todella hyvä, sillä meillä on juuri kotona kasvamassa tuleva noutaja, jonka pitäisi jo välillä kannella sorsaa ympäriinsä tottuakseen tähän. Kengät, sukat, vaatteet ja oikeastaan mitkä tahansa mitkä irtoaa ja on kevyitä kantaa ovatkin olleet pennun saapumisesta asti vaaravyöhykkeellä. Onneksi se kuitenkin vain kantelee tavaroita, ei järsi. 

Nyt me rentoudutaan Lissun kanssa sunnuntaiaamu tyyliin. Siis sen chihuahuan. Se on oikea kainalokoira, mielellään laiskottelee meikäläisen kanssa sohvalla. Tämä biisi on soinut nyt tässä repeatilla, ihanaa musiikkia mielestäni. Tässä se nyt linkkinä teillekin, enjoy! 




Vähän kuvatonta postausta välillä, palaillaan! -Laura

tiistai 24. syyskuuta 2013

Syksyn haasteet selätetty

... Tai ainakin ne pahimmat niistä, nimittäin ylioppilaskirjoitukset part syksy. Nyt sitten vaan odottamaan YTL:n tarkistamia tuloksia ja homma tältä erää paketissa. Stressiähän nää aiheutti melkosen paljo, joten pieni loma arjen keskellä oli jo paikallaan.

Kuva huoneen ikkunasta
Kuva korkeimmasta kerroksesta
Viime viikonloppuna kerättiin poikakaverin kanssa kimpsut ja kampsut kasaan, joita otin ylipakkaajana tottakai aivan liikaa mukaan, ja otettiin suunnaksi Vantaa. Kylpyläloman tarkoituksena oli viettää ihan vain rento viikonloppu kahdestaan - ja se me kanssa saatiin. Oikeastaan me vain löhöiltiin, rentouduttiin, syötiin ja nukuttiin hyvin koko viikonloppu. Ihanaa, pitäisi varmaan käydä useammin.

Jotain pientä loman kunniaksi

Tykkäsin hotellista ja kylpyläpuolikin oli ihan ok - ehkä se vaikutti, että meikäläiset alle 20 vuotiaina ei päästy vähän varttuneemmille tarkoitetulle kylpyläosastolle vaan polskuttelimme keski-iältään 5 vuotiaiden seurassa. Lauantai, keskipäivä ja kylpylä = aika paljon pikkuväkeä. No, ei kuitenkaan annettu asian vaivata liikaa. Kyllä siellä poreammeessa istui vaikka ympärillä kävikin kova hulina.

Taustalla se toinen lomailija, ja ei muuten ollut kummoinen siideri
Mieluinen juttu Fit:issä, kannattaa tsekata!
Aamupala oli mielestäni hyvä, oli jos jonkinnäköistä herkkua. Plussaa oli myös se, että olemme molemmat aamuvirkkuja niin selvittiin aamupalaruuhkilta. Oikeastaan olimme molempina aamuina jo seitsemän jälkeen hereillä, mutta toisaalta kävimmekin melko ajoissa nukkumaan. Tarkoitushan oli ladata akkuja - ei kuluttaa niitä. Ihana viikonloppu kyllä oli, ei tullut kameraakaan kaivettua laukusta turhan usein.. Ehkä joskus on vaan hyvä ottaa vähän aikaa rentoutumiseen ja jättää muut hössötykset hetkeksi sivuun. Suosittelen kyllä lämpimästi, niin hotellia, kuin koko ideaa ottaa sitä aikaa ihan vain rentoutumiseen. Kyllä sitä taas jaksaa.




Tälläista tällä kertaa, palaillaan aivan pian uusien juttujen parissa! -Laura